Pelikassan hallinta

Takaisin sanastoon

Älypuhelimet ja tabletit ovat tuoneet vedonlyönnin kaikkialle. Helppo saatavuus tuo mukanaan vastuun järkevästä pelaamisesta. Pelikassan hallinta on yksi olennainen osa sitä. Tämän artikkelin luettuasi tiedät, mitä kaikkea pelikassan hallinnassa kannattaa ottaa huomioon.

Mitä pelikassan hallinta tarkoittaa?

Pelikassalla tarkoitetaan rahaa, joka on varattu vedonlyöntiin. Käytännössä pelikassasi koostuu vähintään kaikilla pelitileilläsi olevista varoista.

Tämän lisäksi monet pitävät pelikassaan kuuluvaa rahaa esimerkiksi arkikuluista erillisellä talletustilillä. Pääasia on, että pelikassa on erillään elämiskuluista. Näin pelikassan hallinta helpottuu huomattavasti.

Pelikassan hallinnalla tarkoitetaan kaikkia toimia, joilla pyritään kasvattamaan pelikassaa ja estämään katkeaminen eli kassan hupeneminen nollaan.

Kyse on siis ennen kaikkea sopivan panoskoon löytämisestä ja sen noudattamisesta.

Kassanhallinnan hyödyt vedonlyönnissä

Kassanhallinnasta on hyötyä riippumatta siitä, mikä oma kokemustaso on vedonlyöjänä. Mitä enemmän lyöt vetoja, sitä enemmän kassanhallinnalla on merkitystä. Silti myös viihdepelaaja saa järkevästä pelikassan hallinnasta monia hyötyjä:

• “Talon” voittojen rajoittaminen – Usein sanotaan, että talo voittaa aina. Tällä tarkoitetaan pelin tarjoajaa, tässä tapauksessa vedonvälittäjää. Sanonta on yksinkertaistus, jossa on totuuden siemen. Vedonvälittäjät ottavat tarjotuista kertoimista oman siivunsa eli katteen, jotta toiminta olisi kannattavaa. Panosta pienentämällä saat samalla vähennettyä vedonvälittäjän euromääräistä etua.

• Irti tunnepohjaisesta vedonlyönnistä – Vedonlyönnissä ei ole sijaa tunteille. Omien suosikkijoukkueiden pelaamisessa on oltava varuillaan. Kun tunteet ovat pelissä, huonoja vetoja tulee lyötyä herkemmin. Tehokkaalla kassanhallinnalla voit estää ylireagoinnin yksittäiseen voittoon tai tappioon.

• Varojen erittely – Vetoihin varattujen rahojen ja muiden varojen (vuokra tai asuntolainan lyhennys, säästöt, elinkustannukset ja niin edelleen) erillään pitäminen selkeyttää pelaamista. Tällöin pakolliset kulut hoituvat aina riippumatta matsien tuloksista. Samalla tunteisiin perustuvan vedonlyönnin välttäminen helpottuu.

Katkeamisen riski vedonlyönnissä

Kassanhallinnan suurimpia etuja on katkeamisen riskin alentaminen. Katkeamisella tarkoitetaan koko pelikassan menettämistä. Ihannetilanteessa vedonlyöjä ei katkea kertaakaan vedonlyöntiuransa aikana.

Liian voimakas riskin ottaminen on lähes aina päällimmäinen syy katkeamiseen. Maltillisen kassanhallinnan sijaan osa vedonlyöjistä panostaa jopa 10–20 prosentin osuuksia kassastaan yksittäisiin vetoihin. Tällaisella riskitasolla noutaja tulee ensimmäisen pidemmän tappiosarjan osuessa kohdalle.

Tuleviin tapahtumiin liityy aina epävarmuutta. Niitä kuuluisia varmoja voittoja on tarjolla vain arbitraasivedoissa. Siksi vastuullisesti pelikassaansa varjelevat vedonlyöjät panostavat kerralla enintään 2–3 % kassastaan. Ammattilaisten tyypillinen panos on vielä tätä alhaisempi, esimerkiksi 0,5–1 % pelikassan suuruudesta.

Työkaluja pelikassan hallintaan

Tässä osiossa puhutaan parhaista pelikassan hallinnan strategioista. Näiden vinkkien avulla voit käyttää vedonlyöntiyhtiöiden kuten Beaztin vedonlyönnin palveluita suunnitelmallisesti ja entistä järkevämmin.

Varianssi vedonlyönnissä

Panoksen ja varianssin yhteyttä voi kuvata kolikonheittoesimerkillä. Jos pelikassa on 100 euroa ja panos 10 euroa, peliin voi katketa nopeimmillaan jo 10 heiton jälkeen.

Varianssin eli pelikassan heilahtelun kannalta olisi järkevämpää laskea panosta vaikkapa kahteen euroon. Tällöin pelikassa kestää jo paljon pidemmän tappiosarjan, joka aina väistämättä tulee vastaan ennen pitkää.

Panosyksikköjen käyttäminen strategiana

Monet vedonlyöjät käyttävät panosyksikköjä apuna panoksen määrittämisessä. Yksikön tarkoituksena on kuvata tiettyä prosenttiosuutta pelikassasta. Ideana on, että maksimipanostus olisi enintään muutama prosentti kassasta.

Yleisimmin käytössä oleva asteikko on 1–10, jossa 1 kuvaa pienintä sijoitettavaa panosta ja 10 maksimipanosta. Jos maksimipanos on esimerkiksi 2 prosenttia pelikassasta, viiden yksikön panos tarkoittaisi 1 prosentin panosta. Panosyksiköt tekevät vedoista keskenään helposti vertailtavia riippumatta euromääräisestä panoksesta.

Osa vedonlyöjistä käyttää panosyksiköitä tasapanostukseen. Vedonlyöjä voi päättää esimerkiksi lyövänsä aina viisi yksikköä kaikkiin valitsemiinsa kohteisiin. Panosyksiköillä voi myös asettaa itselleen panostusrajoja. Siten viikon maksimipanostus voi olla vaikkapa 50 yksikköä niin voitto- kuin tappioputkessa.

Kellyn kaavan hyödyntäminen

Panoyksiköiden sijaan optimaalisen panoksen voi myös laskea suoraan prosenttiosuutena pelikassasta. Tähän tarkoitukseen soveltuu parhaiten Kellyn kaava.

Kellny kaava maksimoi tuoton pitkällä aikavälillä sillä oletuksella, että tehdyt todennäköisyysarviot ovat tarkkoja. Myös Kellyn strategiana tunnettu kaava näyttää tältä:

• f = (pb-1) ➗ (b-1)

jossa b on vedonlyöntikohteen kerroin, p on muodostettu todennäköisyysarvio ja f on kaavan antama panossuositus.

Otetaan esimerkiksi Mestarien liigan loppuvaiheet, joissa mukana on enää muutama joukkue. Arviosi mukaan Real Madrid voittaa pytyn 45 prosentin todennäköisyydellä. Tarjolla on mestaruuskerroin 2,50. Seuraavaksi isketään arvot kaavaan.

• f = (pb-1) ➗ (b-1)

b = kerroin desimaalimuodossa eli 2,50

p = muodostettu todennäköisyysarvio eli 0,45

Panossuositukseksi muodostuu (0,45*2,5-1) ➗ (2,5-1) = 0,0833.

Kaavan mukaan pitäisi panostaa 8,3 prosenttia 100 euron pelikassasta eli 8,3 € Real Madridin mestaruudelle. Suurimman osan (55 prosenttia) ajasta veto menee väärin, mutta tarpeeksi suuren kertoimen ansiosta kyseessä on positiivisen odotusarvon veto.

Kellyn kaava tuppaa antamaan aggressiivisia panossuosituksia. Siksi kaavaan lisätään yleensä jakajaksi vähintään 5. Monet käyttävät vielä suurempaa jakajaa riskin vähentämiseksi.

Real Madrid -esimerkin panossuositus muuttuu järkevämmäksi, jos kaavan suosituspanos jaetaan viidellä:

• (0,45*2,5-1) ➗ (2,5-1) ➗ 5 = 0,0167.

Nyt pelikassasta panostetaan vain 1,7 prosenttia, mikä on kassanhallinnan kannalta paljon siedettävämpi panostaso.

Vältä näitä panostusstrategioita

Lopuksi mainitaan vielä pari erityisen haitallista panostusstrategiaa. Nämä ovat molemmat täyttä myrkkyä pelikassalle. Nostamme ne esiin varoittavina esimerkkeinä.

Fibonaccin lukujono

Aloitetaan Fibonaccin lukujonolla. Se näyttää tältä:

0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89, 144…

Logiikkana on aina laskea yhteen kaksi edellistä lukua. Niiden summa muodostaa seuraavan luvun.

Vedonlyönnissä Fibonaccin lukujono liittyy panosyksiköihin. Otetaan esimerkiksi 10 euroa yhden panosyksikön kooksi.

Fibonaccin lukujonon perusteella ensimmäinen panos olisi yksi yksikkö eli 10 €. Jos veto häviää, taulukossa siirrytään pykälä oikealle ja panos nousee 20 euroon. Seuraavasta hävitystä vedosta panos kasvaa 30 euroon, sitten 50 euroon ja niin edelleen. Voitetun vedon jälkeen siirrytään taulukossa kaksi pykälää vasemmalle.

Fibonaccissa siis panosta kasvatetaan jokaisen tappion jälkeen ja pienennetään jokaisen voiton jälkeen. Äkkiseltään tämä voi kuulostaa järkevältä. Riski kuitenkin kasvaa jättimäiseksi jo muutaman hävityn vedon jälkeen. Vain viiden peräkkäisen häviövedon jälkeen pelissä on 13-kertainen panos alkupanokseen verrattuna!

Martingalen “strategia”

Toinen vielä vaarallisempi panostustapa on niin sanottu Martingale-strategia. Martingalessa tuplataan panos jokaisen häviön jälkeen. Voiton jälkeen pelataan vain peruspanoksella.

Kymmenen euron lähtöpanoksella panos kasvaisi ensin 20 euroon, sitten 40 euroon ja niin edelleen. Voiton jälkeen palataan taas 10 euron panokseen.

Martingale-strategia muistuttaa hiukan Fibonaccin lukujonoa. Molemmissa panos kasvaa häviön jälkeen ja pienenee voiton jälkeen.

Näiden “strategioiden” ongelmana on pelikassan rajallisuus. Jo suhteellisen lyhyt tappioputki riskeeraa koko pelikassan panosten noustessa eksponentiaalisesti. Näitä molempia tapoja kannattaa ehdottomasti välttää ja panostaa vain enintään muutamia prosentteja pelikassastaan.